Tunnustan, mulla on ongelmia sopeutua uuteen ja luopua vanhasta. Miksi muuten kaikki kaapit olisi täynnä tavaraa, mistä ei vaan voi luopua?

Ja nyt pitäisi taas pakata laatikot ja muuttaa? You've got to be kidding me. No, itsepähän aloin etsiä uutta kotia jo tässä vaiheessa. Ja se samperin pentukuume, mille ei täällä asuessa voi tehdä mitään.

Tuntuu vaan jotenkin todella fiksulta ensin tapella kaksi kuukautta asunnon saamisesta ja sitten lähteä sielä 8 kuukauden asumisen jälkeen. Etenkin kun asumiskuluissa säästää uudessa kämpässä sen 20e/kk/henkilö ja asuinalue on nykyistä levottomampi.

SIlti tuntuu jotenkin haikealta lähteä täältä. Onhan tää pieni kaksio mun ja Suden ensimmäinen yhteinen koti ja kummallekin vielä ensimmäinen oma koti vanhempien luota muuttamisen jälkeen. Eikä tässä edes ole mitään vikaa. Me vain halutaan tarvitaan koira.

Asunnon lisäksi me luovutaan sohvastamme. Kahdenistuttava Ektorp oli kummallekin se sohva ja nyt me ollaan myymässä se anopille. Seuraajakin tälle on katsottuna, nimittäin toinen vanhempieni harmaista vuodesohvista, jota meille tarjottiin jo syksyllä kun uudesta sohvasta puhuttiin. Mikä meni pieleen? Onneksi kumpikaan porukoista ei toivottavasti muista, että tällainen on koskaan tapahtunut...

No joo, yritän orientoitua siihen, että pian on taas tavaroista luopuminen edessä.

- S